Viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon, eikä kuitenkaan oikein yhtään mitään.
Olen viime viikkoisen, sen ensimmäisen ja vielä toistaiseksi ainoaksi jääneen uintikertani jälkeen ollut flunssassa, eikä sen vuoksi olla päästy toteuttamaan kaikkia aktiviteetteja mitä olisi ollut ajatuksena tehdä. No, paranemaan päin jo ja onneksi parin päivän vuodelepo heti alkuun auttoi tässä.
Parin lepopäivän jälkeen olikin jo hyvä aika lähteä vähän nauttimaan auringosta ja kävelylenkeistä. Lähdimme Suomesta matkaan aika pienellä reissubudjetilla, joten mitään rahaa vieviä kommelluksia ei ole voinut vielä toteuttaa, ennen kuin saamme edellisen asuntomme takuuvuokran takaisin. Onneksi asumme aika kohtalaisen unelmakaupungissa, jossa on aina jotain tekemistä, vaikkei paljoa rahaa olisikaan käytössä!
Päivät on täytetty (yllätys) rannalla loikoillen, uusiin kulmiin tutustuen ja lenkkeillen. Perus arkea. Olemme pariin otteeseen käyneet myös rannalla piknikillä sekä satamassa nauttien lähiravintoloiden musiikista ja laiturilla istuskellen kaupasta ostetun halvan ja hyvän viinin äärellä (harvoin näitä kahta asiaa voi samaan lauseeseen mahduttaa, mutta täällä voi).
Tänään oli myös tyypillisen hauska aamu Espanjassa. Meillä oli sovittuna käynti vesilaitoksen toimistolla ja odotellessamme tapaamista saimme ihastella olohuoneen ikkunasta aamukahvin kera, kun palomiehet touhusivat kadulla ja lopulta nosturilla kiipesivät vastapäisen talon parvekkeelle ja sisään taloon. Syytä tähän ei saatu selville vaikka koko muun naapuruston kanssa kovasti yritettiin kyllä kytätä. Aika yhteisöllinen fiilis, kun joka ikkunasta tunkee 1-3 päätä tuijottamassa tapahtumaa. Tämäkin oli jo toinen palokunnan paikalle vaatinut tehtävä, jonka olemme täällä todistaneet. Ensimmäinen tapahtui Madridissa ollessamme, kun joku oli iltakaljoissaan tiputtanut puhelimensa katuviemäriin ja palokunta pitkän tovin lekalla ja sorkkaraudalla viemärinkantta raadeltuaan kaivoivat luurin takaisin herralle. Silloinkin paikalla tietysti 1-3 päätä jokaisessa talon ikkunassa sekä kaikki pysähtyneet katsojat pitkin katua ja sen ravintoloita.
Aamuinen vesitoimistolla käynti oli myös erittäin hulvaton. Onneksi mukanamme oli asuntomme meille välittänyt nainen, joka lupautui mukaan tulkiksi ja tueksi. Itse emme keskusteluun suuremmin osallistuneet, koska kukaan "no habla inglés" koko firmasta (mukamas). Sivustaseuraajana oli kuitenkin hauskempaa, sillä asiamme tiimoilta käytiin tomeraa keskustelua välillä kovinkin lujaa ja väliin paikalla oli kolmekin eri työntekijää ihmettelemässä ja yrittämässä hoitaa samaa pientä asiaa. Ongelmahan oli siis suomalainen pankkitilinumero, joka on lyhyempi numerosarja kuin espanjalaiset ovat. No, asiaa sen kummemmin puimatta emme saaneet vielä ratkaisua tähän, mutta onnistuimme sentään saamaan hieman värikkyyttä aamuun, ja onneksi kyseessä on meistä riippumaton asia jonka asunnon "välittäjämme" otti hoitaakseen. Hänhän tulistui niin, että otti virkailijan nimitiedot ylös ja aikoo kuulemma ottaa yhteyttä johtoportaaseen.
Kaikki on niin uutta, mielenkiintoista ja jännittävää.
Koska pieni sairasteluni viivästytti suunnitelmia hieman, niin nyt vihdoista viimein olisi suunnitelmissa lähteä tutustumaan vähän enemmän myös keskustan nurkkiin sekä muihin mielenkiintoisiin kohteisiin lähellä ja vähän kauempanakin. Kaikkea kerralla kun ei tänne blogiin saa mahdutettua, niin suosittelen ottamaan instan seurantaan, reaaliaikaisia fiiliksiä ja kuvapäivityksiä halutessasi: @tiinajohannaaa.
<3: Tiina Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti