perjantai 16. marraskuuta 2018

XATIVAN LINNAN SUMUISET MAISEMAT


Silloin kun matkustaa off-season kaudella, voi aika ajoin sää tehdä tepposet. Näin kävi meille, kun lähdimme viettämään vapaapäivää Xativan pikkukaupunkiin, Valencian maakuntaan. 

Pienen tihkusateen saattelemana huristelimme junalla eteenpäin ihastellen sumuisia vuoria, samalla pohtien olisiko myös vuoren päällä sijaitseva Xativan linnakin yhtälailla sumun peitossa. No, olihan se.

Perille päästyämme sade onneksi lakkasi ja saimme nauttia kaupungin rauhallisista kaduista ja kujista ilman kastumista ja myöskin ilman suurempia ihmisvilinöitä. Liekö kyse sateisesta ilmasta, vai vain paikan pienuudesta, mutta ihmisiä ei paljoa ulkona näkynyt. Pari samalla junalla matkannutta turistia näimme, kun päädyimme vihdoin vuoren huipulla sijaitsevalle linnalle. Se kun on aikamoinen turistinähtävyys.


Pienen kaupungin läpi vaeltaminen omassa rauhassa oli ihanaa, ja tekihän se kunnollekin ihan hyvää kiivetä jatkuvaa ylämäkeä ;) Korkeuseroja pikkukaupungissa löytyy aika paljon ja jyrkkiäkin ylämäkiä, mitä lähemmäs vuoren rinnettä suuntaa. Sumuisen rinteen lähestyessä tunnelma oli aika eksoottinen. Vaikka yleensä auringon kanssa tykkäänkin matkata, niin tämä todella loi oman maailmansa, tuntui kuin olisi jossain todella kaukaisessa maassa täysin luonnon helmassa. Ihanaa luontomaisemaa ja kostean ilman vuoksi raikas luontoilma tuntui vielä virkistävämmältä.

Vuoren rinnettä saikin tovin ylöspäin vaeltaa, mutta kuten aiemmissakin kirjoituksissani olen maininnut useasti, niin koen paljon mielekkäämmäksi kävellä nämä mäet ylös ja alas maisemia ihastellen, kuin autolla huristellen. Samalla kuntokin kohenee ja linnan huipulle päästyään on suorastaan voittajafiilis. 




Kuten jo matkalla arvelimmekin, niin linna oli ylhäällä aika hyvin sumun peitossa. Linnassa oli kuitenkin mukava kierrellä ja tutkiskella paikkoja, ja kyllähän se sumu todella toi oman mystisen tunnelmansa tähän historialliseen (tosin hieman entisöityyn) linnoitukseen vankityrmineen ja korkeine vuorenrinteineen. Reunalta kun katsoi alas, ei näkynyt kuin päättymätön sumuverho..






Xativaan riittää ehdottomasti päiväretki, mutta voisin hyvin kuvitella muuten vain viettäväni siellä vaikka yönkin. Vuoren rinteellä sijaitsi mielenkiintoisen oloinen hotelli, ja varmasti kylässä löytyy myös halvempia majoitusvaihtoehtoja. Ravintolatarjonta oli kohtalaisen runsas ja laadukas, jokaiseen makuun löytyi jotain. Näimme paljon kahviloita ja cocktailravintoloita, yhden rokkiravintolan ja irkkupubin sekä useita paikallisten suosimia tavernoja ja ruokapaikkoja. Itse nautimme herkullisen illallisen merenelävineen ja kasvisherkkuineen La Criolla -nimisessä paikallisessa helmessä, jossa palvelu on todella ihanaa ja kokkimuori on todella taitava. Suosittelen kysymään tarjoilijan suosituksia ja testaamaan niitä, sen kummemmin listaa tuijottamatta. 

Kaiken kaikkiaan ihana luonnon ja virkistävän seikkailun sekä hyvän ruuan täyteinen päivä. 


Seikkailumielistä viikonloppua!
<3: Tiina Johanna

Kaikki kuvat tässä tekstissä ja blogissa ovat itse ottamiani, ellei toisin kuvassa ole mainittu, ethän kopioi luvatta!


Ei kommentteja: