Ajattelin tässä tekstissä paneutua enimmäkseen työharjoitteluuni täällä Valenciassa. Senhän takia tänne aikoinaan lähdettiin ja sen ansiosta elämä on täällä muokkaantunut ihan kunnolliseksi arjeksi lomailun sijasta.
Olen nyt viisi kuukautta tehnyt vastaanoton työharjoittelua paikallisessa erittäin suositussa ja vilkkaassa nuoriso- ja reppureissaajahostellissa, Valencian keskustassa. Minulla on aiempaa työkokemusta erään suuren tamperelaishotellin vastaanotossa työskentelystä, mutta tiesin jo odottaa, että tämä tulisi olemaan täysin erilaista. Ja hyvä niin.
Tämä työjakso on opettanut minulle niin paljon sekä itse työstä, mutta myös omasta itsestäni. Olen oppinut lisää avoimuutta ja sosiaalisuutta, iloisuutta ja sitä kuinka hyvällä energialla töitäkin voi oikeasti tehdä. Suomessa joka ikinen työ viimeisintä levy-yhtiön harjoitteluani lukuunottamatta on ollut aina enemmän tai vähemmän täynnä negatiivista energiaa, joten tämä oli minulle lottovoitto. Ensimmäisestä työpäivästäni lähtien minut otettiin vastaan omana itsenäni todella suurin hymyin ja iloisin mielin osaksi joukkoa ja siitä päivästä lähtien koko työtiimistä on muodostunut kuin toinen perhe. Kaikki ovat ystävällisiä toisilleen ja hyviä ystäviä keskenään, ei pelkästään töissä. Tätä positiivista energiaa olen saanut ammennettua itseeni paljon ja satunnainen työstressi ei tunnu miltään näin hyvässä tiimissä. Moni yritys Suomessa ja muuallakin maailmassa voisi ottaa oppia tällaisesta.
Positiivisuus näkyy myös asiakkaissa. Joka päivä olen kohdannut monia erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista ja kulttuureista, ja hostelli on heidän kaikkien kohtaamispaikka. Meillä majoittuu nuoret ja vanhat, bilettäjät ja kulttuurin ystävät, työmatkailijat ja reppureissaajat sekä myös kouluryhmät. Kesäisin on iso sesonkiaika, jolloin hulinaa riittää. Talvikauden eron huomaa kyllä. Molemmissa on hyvät ja huonot puolet, välillä stressataan ruuhkan takia ja välillä tylsyyden vuoksi.
Hostellityö on ehdottomasti ollut mielekkäämpää kuin hotellityö, ei pelkästään upean tiimin vuoksi vaan myös siksi, että pääsee paljon enemmän rennosti keskustelemaan asiakkaiden kanssa. On mukava vaihdella matkailukokemuksia ja ajatuksia uusien mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja kertoa vastaavasti meidän ihanasta Valenciasta heille hyviä tärppejä. Meidän hostelli järjestää myös useita ekstra-aktiviteetteja pitkin päivää ja iltaa, joihin on helppo itsekin osallistua ja tutustua lisää ihmisiin.
Toki on myös asia, mikä välillä pistää itselläni kovastikin silmään ja harmittaa matkailijoissa. Onneksi näitä tapauksia on aika harvoin, mutta se saa aina karvat hieman pystyyn silti. Nyt puhun niistä asiakkaista, jotka luulevat olevansa "parempia ihmisiä" kuin muut. Minä en voi puhua muiden matkailualan yritysten puolesta, mutta meidän hostellissa oikeasti välitetään asiakkaiden tarpeista ja jos jokin on vialla niin se korjataan saman tien. Mekin silti olemme vain ihmisiä, emme robotteja. Tässä kohtaa pätee hyvin se, että kun kohtelee toista ihmistä hyvin niin sitä on helpompi odottaa myös takaisin. Kyllä, myös asiakaspalvelijaa voi kohdella hyvin ja tasavertaisesti. Nyrpeällä naamalla ja ylimielisellä asenteella ei pitkälle elämässä pääse, missään asiassa.
Mitä jos vain kaikki yritettäisiin hymyillä enemmän toisillemme ja olla ystävällisiä, paikasta ja tilanteesta riippumatta? Se ei varmaan olisi niin kamalaa, mehän olemme kaikki oikeasti ihan kivoja! Vai mitä? :)
Tänään minulla on viimeinen työpäivä. Fiilis on haikea ja omituinen, onhan täällä rakennettu jo täysinäinen elämä työpaikkoineen ja uusine ystäväpiireineen. Viimeiseltä työpäivältä odotan lisää mahtavia ihmiskohtaamisia ja hyviä hetkiä työkavereiden kanssa ja toivon, ettei liikaa tule ainakaan itkuja tihrustettua.
Huomenna on viimeinen täysinäinen päivämme Valencian lämmössä, sitten suuntaamme kohti Alicantea. Alicantessa vietämme muutamat viimeiset päivämme ennen lentoamme takaisin Suomeen.
Tämä on yhden todella upean ajanjakson loppu, mutta tämä kokemus on avannut niin paljon uusia ovia tulevaan. Olen päässyt tutustumaan niin mahtaviin ihmisiin ja saanut hyviä uusia ystäviä ympäri maailman, ja koska työkin on sujunut niin hyvin, niin täällä on minulle myös jatkossakin hommia luvassa. Olemme oppineet myös, mitä haluamme ehdottomasti seuraavalta asunnoltamme täällä ja mitä ehdottomasti emme enää koskaan halua. Täällä kun kaikki ei ole niin itsestäänselvää Suomen tyyliin.
Olen myös oppinut entisestään lisää omaksumaan sen asenteen, että elämästä täytyy nauttia täysin rinnoin eikä jäädä kotiin makaamaan. Sen pohjalta on mielestäni erittäin hyvä lähteä tulevaa rakentamaan!
Ensi vuonna palaamme, sitä odottaen.. :)
<3: Tiina Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti