 |
| 2011-12.3.2016 |
Hyvää matkaa vihreille porkkamaille meidän rakas tyttönen <3
Kuten jo viime postauksessa kävi ilmi, jouduimme naistenpäivänä käyttämään pikkuista Pupustiinaamme eläinlääkärissä. Pupu alkoi saada yhtäkkiä epilepsiakohtaukselta näyttäviä kouristuksia ja muuttui hetkessä ihan voimattomaksi. Lääkäristä saimme antibiootteja ja kotihoito-ohjetta ja toivoa jatkosta. Kohtaukset kuitenkin jatkuivat ja kanin liikuntakyky rupesi heikkenemään, joten menimme seuraavana päivänä uudelleen eläinlääkäriin. Pupustiinalla epäiltiin tutkimusten jälkeen E.cuniculi parasiittia ja röntgenistä paljastui myös kohdussa kasvain. Kasvain saattoi olla toki myös sivulöydös, mutta sitä emme enää koskaan saa tietää..
Pupun kunto ei enää kauheasti kohentunut, jouduimme antamaan pakkoruokintaa ja juottamaan pientä että voimistuisi. Hetken jo näytti siltä loppuviikosta, että paraneminen tapahtuisi. Eilen, lauantaina illalla, pikkuinen kuitenkin lopetti taistelunsa. Sitkeästi Pupustiina taisteli ja jaksoi, siksi jaksoimme mekin taistella. Nyt olo on tyhjä ja ikävä on suuri <3
Pupustiina oli meidän lapsonen ja Jesperin rakas leikkitoveri. Tämä pieni pupu merkitsi minulle niin paljon enemmän kuin voi kukaan ymmärtää. Minun pippurinen auringonpaiste, joka tykkäsi leikkiä, härnätä ja pussailla. Toivottavasti nyt olet kultapieni kivassa paikassa juoksentelemassa ja kiusottelemassa paljon muita kaneja ja voit olla iloinen :)
Kuten jo viime postauksessa kävi ilmi, jouduimme naistenpäivänä käyttämään pikkuista Pupustiinaamme eläinlääkärissä. Pupu alkoi saada yhtäkkiä epilepsiakohtaukselta näyttäviä kouristuksia ja muuttui hetkessä ihan voimattomaksi. Lääkäristä saimme antibiootteja ja kotihoito-ohjetta ja toivoa jatkosta. Kohtaukset kuitenkin jatkuivat ja kanin liikuntakyky rupesi heikkenemään, joten menimme seuraavana päivänä uudelleen eläinlääkäriin. Pupustiinalla epäiltiin tutkimusten jälkeen E.cuniculi parasiittia ja röntgenistä paljastui myös kohdussa kasvain. Kasvain saattoi olla toki myös sivulöydös, mutta sitä emme enää koskaan saa tietää..
Pupun kunto ei enää kauheasti kohentunut, jouduimme antamaan pakkoruokintaa ja juottamaan pientä että voimistuisi. Hetken jo näytti siltä loppuviikosta, että paraneminen tapahtuisi. Eilen, lauantaina illalla, pikkuinen kuitenkin lopetti taistelunsa. Sitkeästi Pupustiina taisteli ja jaksoi, siksi jaksoimme mekin taistella. Nyt olo on tyhjä ja ikävä on suuri <3
Pupustiina oli meidän lapsonen ja Jesperin rakas leikkitoveri. Tämä pieni pupu merkitsi minulle niin paljon enemmän kuin voi kukaan ymmärtää. Minun pippurinen auringonpaiste, joka tykkäsi leikkiä, härnätä ja pussailla. Toivottavasti nyt olet kultapieni kivassa paikassa juoksentelemassa ja kiusottelemassa paljon muita kaneja ja voit olla iloinen :)
Ikävä on niin suuri, että sattuu hengittää. Olet aina rakkain <3
<3: Äiti, isi ja Jesperi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti